Aamuni alkoi lyhyellä käynnillä Helsinkiin. Paluumatkalla sain koko junavaunun itselleni. Se on aina mukavaa.
Hankikanto! Tuntuu hauskalta seisoa täydellä painollaan paksun hangen päällä, kun lumen pinta ei upota yhtään. How very Legolas of me. Tällaisissa tilanteissa mietin, kuinkahan monta senttiä on kengänpohjieni ja nurmikon välillä.
Vaikka olen suomalainen ja asunut Suomessa koko ikäni, en lakkaa ihmettelemästä sitä, että talvisin järven päällä voi seistä hukkumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti