Vähän lisää tyynyjä

Tyynynpäällisiä on vaan niin helppo tehdä itse. Vähempikin määrä kangasta voi riittää ja soveltamismahdollisuuksia löytyy. Pieni tasku tai eri kankailla leikkiminen on aika kiva lisä koristetyynyyn. Tässä viimeisimmät väkertelyni.

En tykkää kirkkaasta oranssista. Jonkinlaisen mielenhäiriön vallassa ostin kuitenkin oranssit tyynynpäälliset, kun muutimme nykyiseen asuntoomme.

Tästä se ajatus sitten lähti!

Ja tähän päädyttiin. Keskimmäiseen tyynyyn olen todella tyytyväinen, koska venyvää pitsinauhaa oli todella vaikea saada nätisti kiinni.

Peilin yläpuolelle voisi ehkä joskus hankkia ison sisustustarran.

Lasimaailma

Näitä Saara Hopean Nyppylä-kulhoja minulla on kaksi. Vaikka molemmat ovat kirkasta lasia, ne ovat ihan eri sävyiset.

Olohuoneen eurolavapöydän tein viime vuonna. Entisen keittiönpöydän lasitaso sopi siihen täydellisesti.

Koristekiviä olen kerännyt matkoilta.

Harmaa lasi päätyi Malm-lipaston päälle antamaan kontrastia.

Jossain vaiheessa keräsin vanhoja lasipulloja aivan hullun lailla.

Halusin makuuhuoneeseen ison kellon, jotta ajan näkisi hyvin jo heti herättyä. On muuten todella vaikeaa löytää isoa kelloa, jossa ei lue New York, London tai Paris.

Olohuoneen lamppu tuo sisustukseen vähän glamouria. :)

Kätevä emäntä

Kävin alkuviikosta äidin luona. Sisustimme vanhaa huonettani ja siivosimme vähän. Imuroinnin jälkeen äiti sanoi, että nyt tuoksuu vanilja. Sanoin, että se johtuu varmaan teestä, jonka juuri haudutin, mutta äiti kertoi sen tulevan imurista. Imurista? Niin, imurista. 

Äiti kertoi saaneensa vinkin, että kotiin saa kivasti vaniljan tuoksun, kun imuripussin pohjalle kaataa ruokalusikallisen vanilliinisokeria. Tai miksei vaikka kardemummaa, ehdotin. Päätin kokeilla konstia myös omassa kodissani, koska olin juuri vaihtanut pölypussin. Laitoin varovasti vajaan ruokalusikallisen, koska luulin pienehkön asuntoni täyttyvän ätläkästä vaniljasta. Olisin kuitenkin voinut laittaa enemmän. Kannattaa kokeilla!

Jääpäivä

Olipa kerran päivä, jolloin Suomessa oli pakkasta. Kevätaurinko nousi yhdessä aamuvuorolaisten kanssa, taivas oli kirkas ja korkeammalla kuin muina päivinä.

Aamuni alkoi lyhyellä käynnillä Helsinkiin. Paluumatkalla sain koko junavaunun itselleni. Se on aina mukavaa.

Hankikanto! Tuntuu hauskalta seisoa täydellä painollaan paksun hangen päällä, kun lumen pinta ei upota yhtään. How very Legolas of me. Tällaisissa tilanteissa mietin, kuinkahan monta senttiä on kengänpohjieni ja nurmikon välillä.

Tässä kävi hauska juttu. Palattuani järveltä halusin tulla ottamaan tästä pensaasta lisää kuvia, mutta aurinko oli ehtinyt sulattaa jäähileen. Kesä tulee!

Vaikka olen suomalainen ja asunut Suomessa koko ikäni, en lakkaa ihmettelemästä sitä, että talvisin järven päällä voi seistä hukkumatta.

 

 

Kevät!

Viimeksi toissapäivänä lupasin itselleni, että vähennän huomattavasti kirppareilla ramppaamista. Hinnat eivät ole päätä huimaavia, mutta kun aina löytyy jotain kivaa. Vannominen jäi kovin lyhyeksi, sillä päätin eilen aamulla mennä naapurikirppikselle ihan vain katselemaan. Jo ensimmäiseltä riviltä löysin ison kangaspalan, joka sattui olemaan samaa kuin verhoilemassani tuolissa. Vain 8 euroa. Tätähän voi joskus vielä tarvita, ajattelin. Pääsin toiselle riville, jonka eräässä pöydässä vanhan lasitavaran keskellä oli jättimäinen kangasmytty. Sellainen jumppapallon kokoinen. Yritin varovasti löytää kangaspalasta hintalappua. Kun lappua ei löytynyt, otin mytyn varovasti pois pöydältä. Silloin pelotti, sillä olin varma, että rikon vielä jotain. Vein kangaspallon kassan lähelle ja aloin tonkia hintalappua sen seasta. Jonkin ajan kuluttua se löytyi - 20€. Lapussa luki myös, että kangasta oli 10 metriä eli koko pakan verran. Ensimmäinen löytö sai luvan jäädä odottamaan toista ostajaa. Näytin varmaan hassulta kiikuttaessani kotiin niin isoa kangassotkua, että tuskin näin eteeni sen takaa.

Mitäs tästä tekisi, ajattelin päästyäni kotiin.

Verhot makkariin, tietysti! Olihan tässä kankaassa paljon kivemmat värit kuin viime viikolla ostamissani. I gotta get some help.

Muistelin verhojen olevan 220cm pitkät, joten leikkasin kangasta 225cm. 

Näistä tulee kivat, ajattelin. Oli hirveän kiva kesäfiilis. Saumuri hurisi muuten hiljaisessa asunnossa, aurinko valaisi naapuritaloja. Pian sain molemmat verhot valmiiksi ja lähdin ripustamaan niitä.

"Voii pa**a!", tuli heti ensimmäisenä mieleen. Verhot olivat 30cm liian lyhytet. Katsoin hämmentyneenä olohuoneen ja makkarin verhotankoja, jotka huomasin olevan eri korkeudella. Turha työ kismitti, mutta onneksi kangasta oli enemmän kuin riittävästi. Ja olihan minulla nyt sopivat verhot myös olohuoneeseen!

Tämän kaunottaren ostin tori.fi:stä. Valaisin on tehty puusta ja metallista eli painaa kuin synti. Huomasinpa muuten myös sellaisen jutun, että paksukantaisia kyntilämallisia lamppuja ei vain ole. Sekin harmitti.

Tämän tein joskus joutessani kuohuviinipullon ympärillä olleesta rautalankaverkosta.

Ihana valo!

Why so blue?

Tykkään ihan hirveästi sinisestä. Pienenä siitä tuli lempivärini, koska äiti tykkäsi siitä. En osaa oikein pukeutua siniseen, mutta värinä se on kauhean mukava. Olen nyt ottanut projektikseni sisustaa makkarin harmaalla ja sinisellä. Harmaasta tykkään kanssa tosi paljon.

Kirpparilöytö

Muslaa aloin kerätä vasta viime kesänä. Ensin ostin paljon alpakka-aterimia, nyttemmin olen siirtynyt hopeaan.

Tässä muutama esimerkki erilaisita leimoista ja lusikoiden malleista. Ensimmäisessä kuvassa on Hopeakeskuksen kakkuatrain. Toisen kuvan leima on "Sorsakoski", joka tarkoittaa, että lusikka on Hackmanin uushopeaa. Kolmannessa kuvassa on pieni kruunu ja hopeaseoksen pitoisuusluvut. Alimman rivin ensimmäisen kuvan "UH" tarkoittaa uushopeaa eli alpakkaa, joka koostuu useimmiten kuparista ja nikkelistä. Saattaa sisältää myös sinkkiä. Viereisen kuvan leima on "Alpakka". Viimeisessä kuvassa leima on "rostfrei stahl" eli ruostumaton teräs. Jos aterimessa ei ole leimaa ollenkaan, se on vain pinnoitetti jalometallilla.

DIY! Kävyistä saa omaan sisustukseen sopivia, kun nille antaa uuden värin spaymaalilla.

Taustalla värimaailmaan sopiva sukuvaakuna.